Liittovaltuuston puheenjohtaja Hannu Haapaniemi ojensi lahjan Mikko Nordquistille. Vieressä Eeva Reunavuori. Kuvat: Lassi Palo
Toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi onnittelemassa päivänsankaria.
Mikko Nordquist ja Eeva Reunavuori olivat erittäin iloisia siitä, että liiton luottamushenkilöitä ja työntekijöitä oli juhlissa niin paljon.
Juhlissa olivat mukana myös Juha Hirvi, Pirjo Manninen, Rainer Hirvonen, Curt Sjöblom ja Hannu Haapaniemi.
Curt Sjöblom ja Kirsi Kankaanmäki lukevat Satakunnan Kansassa julkaistua Mikko Nordquistin syntymäpäivähaastattelua.
Mikko Nordquist Belgradin EM-kilpailuissa viime elokuussa.
Mikko Nordquistin kiireiset ajat Ampumaurheiluliiton puheenjohtajana jatkuvat heti, kun hänen juhlaviikkonsa on päättynyt. Hän täytti 70 vuotta keskiviikkona tammikuun 4. päivänä, ja hänellä oli juhlavastaanotto kotonaan Porissa. Perheen kesken synttärijuhlia vietetään lauantaina.
Suomen Ampumaurheiluliitto (SAL) valitsi porilaisen Mikko Nordquistin puheenjohtajakseen varsinaisessa kokouksessaan marraskuussa 2008. Neljän vuoden ajan puheenjohtajana toiminut Helena Walldén oli ilmoittanut jo keväällä, ettei ole käytettävissä kahden kaksivuotiskautensa jälkeen. Nordquist kiitti valitsijoitaan ”nöyrästi” valinnastaan puheenjohtajaksi.
– Ampumaurheiluliiton puheenjohtajuus on haastava tehtävä, ja yritän parhaani, Nordquist sanoi Urheiluampuja-lehdessä runsaat kolme vuotta sitten.
Nordquist oli aiemmin liittovaltuuston puheenjohtajana osallistunut keväästä 2007 lähtien jokaiseen hallituksen kokoukseen, joten hän oli hyvin selvillä SAL:n asioista. Hän sanoikin Ampumaurheiluliiton ”asioiden olevan aika hyvin mallillaan”. Koska elettiin Pekingin olympiavuotta, Nordquist palautti mieliin myös Satu Mäkelä-Nummelan olympiakultamitalin ja Henri Häkkisen olympiapronssimitalin sekä kaikkien muiden lajien menestyksen, jotka osoittivat valmennuksenkin olevan kunnossa.
Ennen kuin Nordquistia kysyttiin keväällä 2008 liiton puheenjohtajaksi toimi hän SAL:n Lounais-Suomen alueen ja liittovaltuuston puheenjohtajana kahden vuoden ajan. Parin viikon ajan mietittyään hän sanoi olevansa käytettävissä puheenjohtajaksi.
– Sellaisella ajatuksella olen lähtenyt tällaisiin tehtäviin, että kaksi vuotta treenataan ja seuraavat kaksi vuotta osataan jo tehdä. Jos olen terve ja kunnossa, olen käytettävissä toisellekin kaudelle. Liiton toiminnan kannalta on huono, jos puheenjohtajat vaihtuvat kahden vuoden välein, hän sanoi.
Nordquist valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle SAL:n kokouksessa vuonna 2010. Hän sanoo 70-vuotissyntymäpäivähaastattelussaan olevansa edelleen samaa mieltä siitä, että ”kaksi vuotta on liian vähän tällaisessa tehtävässä”. Hänen mukaansa kahden vuoden aikana oppii sen, mikä seuraavien kahden vuoden aikana pitää tehdä.
Ampumaurheilua kaiken ikää
Nordquist on harrastanut ampumaurheilua 55 vuoden ajan. Kipinän hän sai isältään Jussi Nordquistilta, joka oli kaksinkertainen MM-kultamitalisti (1949 ja 1958) ja edusti Suomea Rooman olympialaisissa vuonna 1960. Isänsä tavoin hän on kilpaillut 50 metrin ja 300 metrin kiväärilajeissa.
Nordquistin parhaat saavutukset ovat nuorten SM-pronssi ja joukkuekilpailun SM-hopea sekä yleisen sarjan neljäs ja kahdeksas sija ja joukkuekilpailun SM-pronssi.
– Ammuin aktiivisesti vuodesta 1954 aina vuoteen 1970 asti. Sen jälkeen työ vei ulkomaanmatkoineen niin paljon aikaa, että kilpaileminen jäi. Hyvä, että hirvijahtiin ehdin. Jahdissa olen käynyt yli 40 vuoden ajan, hän muistelee.
Nordquist on koulutukseltaan kemisti, mutta niitä töitä hän ei ole tehnyt, vaan on ollut myynti-, markkinointi- ja tuotantopäällikkönä sekä tehtaanjohtajana eri yritysten palveluksessa (Rosenlew, Yhtyneet Paperitehtaat ja Stora Enso). Ruotsin Dalslandissa hän oli tehtaanjohtajana vuodet 1986-88 ja Puolan Ostrolekassa 1992-97. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2001.
Nordquist luonnehtii työvuosiaan värikkäiksi.
– Ilman kielitaitoa ei olisi tapahtunut mitään. Ruotsi oli tärkein työkieli. En osaa puolaa, jota en valitettavasti ehtinyt opetella, hän harmittelee.
Nordquist oli 1980-luvun alussa neljä vuotta Satakunnan Ampujien (SA) puheenjohtaja. Ampumaurheilun järjestötoimintaan hän innostui uudelleen 2000-luvun alussa, kun Kalle Leskinen houkutteli hänet tuomarikursseille. Sitten veri vei mennessään, ja vuodesta 2002 alkaen hänellä on ollut kiväärituomarin kansainvälinen A-lisenssi. Pistoolissa hän on kansallinen ylituomari.
Ajankäyttö yllättänyt
Runsaat kolme vuotta SAL:n puheenjohtajana ovat olleet työntäyteisiä. Ajankäyttö on yllättänyt Nordquistin, jolta menee kaiken muun ohessa noin 90 matkavuorokautta vuodessa puheenjohtajan tehtävien hoitamiseen. Se ei kuitenkaan häntä harmita.
– Vaikka vaikeitakin asioita on ollut, kokonaisuutena vuodet ovat olleet miellyttäviä. Olen oppinut tuntemaan ihmisiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja olen luonut uusia kontakteja. Isohkon ja menestyneen liiton johtaminen on myös tuonut mukanaan velvoitteita eri suuntiin. Tehtäviin sisältyy paljon muutakin kuin kokousten johtamista, kuten esimerkiksi huomionosoituksia ja yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Nordquistin mukaan on ”ilo nähdä”, että liiton asiat ovat hyvällä mallilla.
– Menestys kansainvälisissä kilpailuissa on ainoa asia, jolla toimintaa mitataan. Vuodet puheenjohtajana ovat siis olleet paitsi työntäyteisiä ja miellyttäviä myös pitäneet miehen vauhdissa! Tekemisen meininkiä on ollut sen sijaan, että mies makaisi seslongilla (sohvalla), hän nauraa.
Ja vaikka liiton talous on kunnossa, ei puheenjohtaja kiellä
sitä, etteikö lisää rahaa aina tarvittaisi esimerkiksi Me yhdessä -projektiin. Uusi aselaki varjostaa hänen mukaansa toimintaa, mutta lain kanssa on ”vain elettävä ja löydettävä uusia mahdollisuuksia”. Toivelistalla on myös kansainväliset mitat täyttävä haulikko- ja kiväärirata. Sen lisäksi Nordquist toivoo Suomeen lisää uusia ja moderneja ampumaratoja.
”Lontoosta olympiamenestystä”
Puheenjohtaja Nordquist uskoo vakaasti, että suomalaiset ampumaurheilijat saavuttavat lisää olympiamaapaikkoja Vierumäellä 14.-20. helmikuuta järjestettävistä ilma-aseiden EM-kilpailuista. Niissä jaetaan viimeiset kuusitoista olympiapaikkaa ensi kesänä Lontoossa järjestettäviin olympialaisiin.
– Ja kyllä me menestymme myös Lontoossa! Jokunen mitali sieltä tuodaan kotiin. Enemmän kuin yksi, hän sanoo.
Suomen Olympiakomitea nimesi joulukuussa neljä ampumaurheilijaa Lontooseen. He ovat Kai Jahnsson (pistooli), Satu Mäkelä-Nummela (trap), Mira Suhonen (pistooli) ja Marjo Yli-Kiikka (kivääri). Kaikki neljä ovat kokeneita urheilijoita, jotka ovat edustaneet Suomea aiemminkin olympialaisissa. Yli-Kiikalle Lontoon kisat ovat jo kolmannet olympialaiset. Seuraava Olympiakomitean valintakokous on toukokuussa.
Kun Nordquistilta kysyi mikä on hänen paras muistonsa ampumaurheilun parissa, hän kertoi sen, mutta pyysi saada kertoa myös toisenkin asian. Hän myös pyysi kertomaan tämän toisen asian ensin. Se liittyy Yli-Kiikkaan.
– Sain nähdä laukaus laukaukselta, kun Marjo voitti viime vuoden maaliskuussa Italian Bresciassa ilmakiväärin EM-hopeaa. Hän voitti hopeaa mutta hävisi kultamitalin, harmittavasti vain 0,1 pisteellä.
Entä sitten se muisto, joka tuli ensimmäisenä mieleen? Siinä palataan ajassa taaksepäin, aina vuoteen 1962 asti, jolloin Nordquist osallistui Riihimäellä järjestettyihin SM-kilpailuihin.
– Kun lähdin kisoihin, isäni sanoi, että ”Mikko, nyt on sinun vuorosi”. Lähellä se oli, hän naureskelee.
– Kilpailu tulee välillä uniinikin, koska hävisin mestaruuden pisteellä ja hopean napakympeillä. En siirtänyt tähtäyspistettä, vaan ammuin kolme ysiä samaan paikkaan, hän muistelee pian 50 vuoden takaista ”tyhmyyttään”.
Mikko Nordquist
Suomen Ampumaurheiluliiton puheenjohtaja 2008-
Synt.: 4.1.1942, Pori
Kotikaupunki: Pori
Perhe: elämänkumppani Eeva Reunavuori, 39-vuotias poika perheineen ja 27-vuotias tytär
Koulutus: filosofian maisteri, Åbo Akademi
Työtehtäviä: myynti-, markkinointi- ja tuotantopäällikkö sekä tehtaanjohtaja (Rosenlew, Yhtyneet Paperitehtaat, Stora Enso), Ruotsin Dalslandissa 1986-88 ja Puolan Ostrolekassa 1992-97, eläkkeellä vuodesta 2001 lähtien
Harrastukset: metsästys, metsänhoito
Muuta: ollut Porin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu ja Porin teknisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja, reservin yliluutnantti (rannikkotykistö) |
